Museovirasto kohtasi haasteen, joka on tuttu monille museoille ja taidegallerioille: kuinka käsitellä arvokkaat ja herkät esineet tuhohyönteisiltä ilman riskiä niiden vaurioitumisesta? Koska perinteiset menetelmät, kuten pakastaminen ja lämpökäsittely, eivät sovellu kaikille materiaaleille, tarvittiin uudenlainen, turvallinen ja tehokas ratkaisu.
Tankki on tunnettu innovatiivista ratkaisuistaan ja Museovirasto otti meihin yhteyttä. Kehitimme yhdessä laitteiston, joka mahdollistaa esineiden pitämisen hapettomassa ympäristössä tarvittavan ajanjakson optimaalisissa olosuhteissa. Tämä projekti oli jatkoa aiemmalle subkriittisen konservointiastian kehitystyölle, jolle ei myöskään löytynyt markkinoilta valmista ratkaisua.
”Halusimme tehdä tästä kaikin puolin ammattimaisen kokonaisuuden ilman työläitä saumaus- tai sulkemisvaiheita sekä hapenpoistajia. Volyymimme on niin suuri, että oli järkevämpää alkaa operoimaan isommalla kokonaisuudella ja siihen sopivalla laitteistolla, joka hoitaa mittaukset ja hapenpoiston niin, että kaikki toimii automatiikalla. Toivoimme, että ei tarvitsisi kuin tyyliin nappia painaa ja kaikki hoituisi itsestään. Ja tämä toteutui.” kuvaa Asta Pyysalo Museoviraston tavoitetta.
Tankki toimitti Museovirastolle kaksi kammiota, jotka on suunniteltu erityisesti tähän tarkoitukseen, esineiden tuholaistorjuntaan. Toimitus sisälsi myös asennuksen, oheislaitteiston, käyttöönoton ja koulutuksen.
”Käyttöönotto meni nopeasti ja vaivattomasti muutamassa päivässä. ” kertoo Tankin automaatioinsinööri Panu Sipilä.
Esineet pidetään kammioissa 14 päivän ajan – ympäristössä, jossa happipitoisuus lasketaan mahdollisimman nopeasti haluttuun pisteeseen. Tämä eliminoi tuholaiset ja hyönteiset, sekä niiden munat, jotka voivat piileskellä esineiden rakenteissa.
”Kyllä tämä oli aika uudenlainen laite, ensimmäinen laatuaan, ja oletettavaa olisi ollut, että vastaan olisi tullut tuntemattomia tekijöitä, mutta ei tullut ja projekti eteni kuten suunniteltiin. Erityisesti tykkäsin selvitellä ja miettiä minkälainen on järkevä rakenne kammiolle ja tekniikalle. Tätä työtä oli mielekästä tehdä,” Panu Sipilä kuvailee.
Kammioiden tekniset ominaisuudet ovat vaikuttavat:
– Pituus noin 6 metriä, leveys 2,5 metriä ja korkeus 2,3 metriä
– Kammio on varusteltu automaatiolla ja tekniikalla, joka mahdollistaa typen tuomisen kammioon ilmaa syrjäyttävästi ja sen kosteuden ja paineen hallinnan.
“Olosuhteet kammiossa pitää olla kokoelmille sopivat – lämpötila ei saa nousta liian korkeaksi, etteivät esineet vahingoitu. Kosteus pitää olla tasainen ja pysyä määritellyissä arvoissa” Asta painottaa.
Menetelmän käyttöönotto vaati biosidilainsäädännön mukaisen luvan EU-komissiolta.
“Saimme heti todella hyvän yhteyshenkilön Tukesilta, joka auttoi lupa-asioiden kanssa. Asia piti viedä ihan EU-komissioon asti, koska tämä menee biosidilainsäädännön piiriin. Kaikki on edennyt todella hyvin silläkin saralla,” Asta kertoo.
Museovirasto on jo käsitellyt onnistuneesti hapettomassa tilassa erittäin monipuolisesti erilaista esineistöä – taidemaalauksia, marmoria, sähkökomponentteja, veistoksia ja tekstiilejä.
“Merkitykselliseltä projektissa tuntui se, että pystyi vastaamaan noinkin hyvin ja onnistuneesti asiakkaan tarpeeseen,” Panu Sipilä kiteyttää.
“Tämä projekti meni mielestäni todella hienosti – tavoitteemme otettiin huomioon kaikilta osin,” Asta kiittää.
Yhteistyö Museoviraston ja Tankin välillä osoitti, kuinka huolellinen suunnittelu, tekninen osaaminen ja asiakkaan tarpeiden ymmärtäminen voivat yhdessä johtaa poikkeuksellisen onnistuneeseen lopputulokseen.
